kuvarkisto.com

Kuvien käyttö web-suunnittelussa

Posted on July 24th, 2015 by admin

Kun yritys alkaa suunnitella omia internet-sivujaan ja niiden toteutusta, on myös alettava miettimään, millaisen viestin yritys haluaa asiakkaalleen antaa sekä sitä, millaisia kuvia sivustolla tulisi olla, että viesti tulisi selkeästi läpi. Kuvat ovat usein ensimmäinen asia, joka sivustolta vierailijan silmiin osuu, joten niiden merkitys on tekstiä suurempi. Toki kuvien ei tule olla niin isoja, että ne vievät kaiken huomion, ellei niin ole nimenomaan tarkoitus tehdä.

Internet-sivu toimii niin yrityksen käyntikorttina kuin myös näyteikkunana sen tarjoamista tuotteista ja osaamisesta. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että vierailija pystyy kuvista jo helposti tunnistamaan tuotteen tai yrityksen tarjoaman palvelun. Näiden lisäksi kuvien käytöllä pystytään myös lisäämään sivuston hakukonenäkyvyyttä esimerkiksi piilottamalla kuvien nimiin yleisiä hakusanoja. Käyttäjä ei pysty näitä näkemään, mutta hakukoneet pystyvät ne löytämään, mikä luonnollisesti parantaa sivuston löydettävyyttä.

Vähemmän on enemmän

Jos halutaan, että sivuston käytettävyys on optimaalinen, tulisi kuvia käyttää vähemmän tai tehdä niistä kooltaan pieniä, jotta sivuston latautuminen ei kestäisi kauan. Käyttäjäystävällisyyden kannalta on tärkeää, että tieto, jota sivulta tullaan etsimään, on helposti löydettävissä eikä sivusto ole hidas. Nykyaikana ihmisen keskittymiskyvyn pysyminen on lyhentynyt ja jos sivusto toimii hitaasti, on mahdollista, ettei käyttäjä jaksa odottaa, että sivu latautuu. On tutkittu, että käyttäjä jaksaa odottaa keskimäärin vain neljä sekuntia sivuston latautumista.

full-tilt-blackjack-20150701

Hyvästä ”vähemmän on enemmän” -ajattelusta loistavana esimerkkinä toimii Full Tiltin sivu perinteisen blackjackin muunnellusta versiosta. Sivulla on käytetty vain yhtä kuvaa, mutta vierailija pystyy välittömästi ymmärtämään, mistä artikkelissa on kyse. Sivu latautuu nopeasti ja käyttäjä pystyy yhdellä klikkauksella aloittamaan pelaamisen. Jos pelistä haluaa tarkempaa tietoa, on se heti luettavissa samalta sivulta. Helppoa, vaivatonta ja ennen kaikkea nopeaa internetin käyttöä.

Kuvat tiedontuojina

Kun kuvia halutaan käyttää, on niiden tarkoitusperiä mietittävä tarkasti. Internetissä on helposti tottunut siihen, että jokaisella sivulla on jokin kuva ja sivusto näyttää alastomalta ilman kuvia. Tämä on kuitenkin väärä tapa ajatella sivun suunnittelua, sillä sivustolle ei kannata laittaa kuvia vain, että siellä olisi jokin kuva. Käyttäjä tulee ennen kaikkea etsimään tietoa yrityksestä tai palvelusta, eivätkä turhaan sivulla olevat kuvat auta tätä tehtävää. Esimerkki vääränlaisesta kuvan käytöstä löytyy Yalen yliopiston sivulta, jossa on osoitettu ne pisteet joihin käyttäjä kiinnittää huomiota yrittäessään löytää tietoa siitä, miten kouluun voi hakea. Kuva on tässä tapauksessa täysin turha sisällöltään, sillä siitä ei selviä mitään tarvittavaa tietoa ja käyttäjälle tarvittavan tiedon löytäminen on haasteellista.

Toisenlainen lähestymistapa on Applen kotisivuilla, jossa jokainen sinne laitettu kuva tuo jotain tietoa käyttäjälle. Kuvissa lukee selkeästi, millä sivulla olet ja sen alapuolelta alkavat tarkemmat tiedot tuotteisiin liittyen. Lisäkuvat tuovat selkeästi esiin sen, mitä laitteilla tehdään ja opastaa askel askeleelta tuotteen käyttöön. Kuvat tuovat lisää selkoa siihen, mitä tuotteet asiakkailleen tarjoavat. Tämän lisäksi teksti on helppolukuista ja opastavaa sekä löytyy välittömästi siihen liittyvän kuvan yhteydestä, mikä nopeuttaa vierailijan tiedonhakua.

Responsiivinen web-suunnittelu

Tällä hetkellä yksi kuumimmista internetsivujen suunnitteluun liittyvistä puheenaiheista on niin sanottu responsiivinen eli mukautuva web-suunnittelu. Tällä tarkoitetaan sitä, että internetsivusto mukautuu myös muille laitteille kuin tietokoneelle, esimerkiksi kännykän tai tabletin näytölle. Koska kannettavien laitteiden käyttö lisääntyy tulevaisuudessa entisestään, on tähän liittyvä suunnittelu jatkuvasti tärkeämpää. Kännykän näytöllä kuvien ominaisuudet korostuvat entisestään, sillä pienellä näytöllä kuvat näkyvät entistä hallitsevammin ja niiden kautta tiedon hakeminen on tavallisempaa. Tämän takia on tärkeää, että käyttäjä pystyy jo kuvista suoraan saamaan tarvitsemansa tiedon, kuin myös klikkaamaan eteenpäin tarvittavalle sivulle.

Jos kyseessä on laaja internetsivu ja tietoa on paljon, kannattaa rakentaa sivuston sisäinen, helposti saavutettavissa oleva hakukone. Näin käyttäjä pystyy, myös mobiililaitteella, helposti etsimään tarvitsemansa tiedon ilman turhautumista. Toinen keino on rakentaa sivu niin, että sen suuri tietomäärä on korkeintaan kolmen klikkauksen päässä, koska käyttäjä ei jaksa jo aiemmin mainitun keskittymiskyvyn puitteissa etsiä pidempään. Kolmantena mahdollisuutena, toki enemmän aikaa ja vaivaa vaativana, on rakentaa kokonaan oma sivustonsa mobiilikäyttäjille. Tämä kannattaa kuitenkin vain, jos sivustoa tullaan käyttämään suurimmaksi osaksi kännykän kautta.

Valokuvaamisen aloittaminen

Posted on July 19th, 2015 by admin

Valokuvaaminen on hieno ja kehittävä harrastus ja parhaimmillaan se voi toimia ponnahduslautana ammattimaisen valokuvaamisen aloittamiseen. Valokuvauksen voi aloittaa melko vaatimattomillakin välineillä, eikä kyseessä ole (ainakaan alkuvaiheessa) erityisen kallis harrastus. Itse asiassa jo hyvälaatuisella älypuhelimella ja tabletilla voi hyvin aloittaa kuvaamisen harjoittelun, sillä näissä laitteissa on usein varsin laadukkaat digikamerat. Erityisesti kuvien rajaamista ja sommittelua on helppo harjoitella vaikkapa tabletilla, koska sen näyttöä on helppo katsella kauempaakin, jolloin kuvattavaa kohdetta ja rajattua aluetta on helppo verrata. Monet ammattilaiskuvaajat muuten käyttävätkin tablet-tietokonetta tähän tarkoitukseen.

Jos olet kiinnostunut valokuvauksesta, on varmasti hyvä ensin tutustua hieman valokuvauksen teoriaan ja optiikan perusasioihin. Internetistä löytyy helposti tietoa sekä suomeksi että englanniksi. Kuvaamisen voi tosiaan aloittaa vaatimattomallakin pokkarilla tai älypuhelimella, mutta jossakin vaiheessa eteen tulee varmasti monipuolisemman kameran hankkiminen. Ammatilaistenkin suosimat EOS-kamerat, eli digitaaliset järjestelmäkamerat, ovat jo hintatasoltaan harrastajienkin ulottuvilla. Näiden kameroiden hyvä puoli on se, että niihin voidaan liittää erilaisia objektiiveja ja lisälaitteita. Järjestelmäkameralla voi myös vapaasti säätää esimerkiksi kuvan valotusaikaa.

Hyviä vinkkejä ja perusohjeita valokuvaamiseen löytyy netistäkin ja syvällisempää tietoa saat lukemalla jonkin valokuvausaiheisen oppaan tai kirjaan. Valokuvaukseen
liittyvää kirjallisuutta onkin paljon tarjolla.

Valokuvaus ei luonnollisestikaan ole vain yksi harrastusmuoto, vaan yleensä harrastajat erikoistuvat esimerkiksi luonto-, makro-, matka- tai muotokuvaukseen. Samat valokuvaamisen perussäännöt pätevät kuitenkin useimpiin kuvauksen lajeihin.

Valokuvataide

Posted on July 19th, 2015 by admin

Kun valokuvaus syntyi 1800-luvulla, oli monien ihmisten ensireaktio se, että perinteinen taide – esimerkiksi muotokuvat ja maisemakuvat – jäivät nyt tarpeettomaksi. Ajateltiin, että valokuvaamalla voidaan kohde tallentaa täydellisesti oikein ja vieläpä paljon pienemmällä työmäärällä ja -ajalla kuin mitä taiteilija tarvitsee.

Tiedämme tietysti nyt, että perinteinen taide ei kadonnut minnekään. Päinvastoin: syntyi kubismia, impressionismia ja muita uusia taiteen muotoja. Myös valokuvaus jalostui omaksi taiteenlajikseen. Nykyinen valokuvataide ei ole vain yksi taiteen suunta, vaan valokuvauskin voidaan jakaa useisiin erilaisiin taiteen lajeihin. Jo 1900-luvun alussa syntyi monia uusia tyylisuuntauksia, joista voi mainita ainakin saksalaisen 1920 – 1930 -luvulla toimineen koulukunnan, joka teki niin valokuva- kuin elokuvataidettakin.

1960-luvulla niin sanotun pop-taiteen nousun yhteydessä nousivat julkisuuteen myös uudenlaiset popularistiset valokuvateokset. Näistä tunnetuimpiin kuuluu varmastikin Andy Warhollin ikoninen Marilyn -teos. Myös sarjakuvat valjastettiin taiteen palvelukseen ja modernissa valokuvataiteessa on piirteitä sekä klassisesta valokuvauksesta että 60-luvun pop-musiikistakin.

Nykyään valokuvataide on merkittävä kuvataiteen haara, ja valokuvanäyttelyjä järjestetään Suomessakin ahkerasti. Suomalainen valokuvataide on kansainvälisestikin tunnustettua, ja kansainvälistymisen voi katsoa alkaneen 1990-luvun puolivälissä ARS-95 -näyttelystä, jossa oli esillä Esko Männikön töitä. Myös videotaide voidaan laskea osasi valokuvataidetta. Sillä saralla menestyneitä taiteilijoita löytyy myös runsaasti Suomesta. Eräs heistä on esimerkiksi Eija-Liisa Ahtilan.

Valokuvauksen historia

Posted on July 18th, 2015 by admin

Valokuvaus kuuluu ihmiskunnan suurimpien teknisten innovaatioiden ryhmään ja se olikin itse asiassa yksi ensimmäisistä 1800-luvun suurista keksinnöistä. Valokuvaus kehitettiin jo 1800-luvun alussa. Sitä seurasi myöhemmin liikkuvan kuvan tallennus ja yhdessä hieman myöhemmin keksityn äänen tallennuksen kanssa ne loivat perustan nykyiselle elokuvateollisuudelle.

Kameran esiasteena käytettiin jo 1600-luvulla niin sanottua camera obscuraa. Se voidaan toteuttaa monella tavalla, mutta usein taiteilijat oliva maalanneet kokonaiseen huoneen täysin mustaksi, ja jättäneet seinään pienen aukon, josta valo ja kuvattava kohde (esimerkiksi maisema) heijastuu vastapäiselle seinälle. Tämän jälkeen kohde voitiin piirtää kankaalle käsin. Kun camera obscuraan lisättiin linssi, saatiin valovoimaltaan tehokkaampi ja terävämpi kuva. Haaste oli kuitenkin kuvan tallentamisessa, jota ei tiettävästi osattu tehdä ennen vuotta 1826, jolloin Thomas Wedgewood onnistui tallentamaan valon pysyvästi filmilevylle. (Erilaisia kokeiluja mm. lehtivihreän avulla lienee historian saatossa kuitenkin jo tehty aikaisempina vuosisatoina).

1800-luvun lopulle tultaessa valokuvaus oli yleistynyt ja ensimmäiset värikuvatkin oli jo otettu 1900-luvulle tultaessa. Kamerat kehittyivät huimaa vauhtia 1900-luvun aikana, jolloin kehitettiin myös vedenalainen kuvaus, makrokuvaus, mikroskooppikuvaus, suuren nopeuden valokuvaukset sekä erilaisia valokuvien painotapoja. Kaikkein suurin askel valokuvauksen historiassa on otettu kuitenkin vasta viimeisen 10 – 20 vuoden aikana, jolloin digitaaliset kamerat ovat käytännössä syrjäyttäneet perinteiset filmikamerat. Digikamerat toimivat muuten lähes samalla tavalla kuin perinteiset kamerat, mutta kuva talletetaan kuvakennon avulla suoraan digitaaliseen muotoon.

Picasa

Posted on July 18th, 2015 by admin

Picasa on imainen arkistoini- ja kuvakäsittelyohjelma, jonka takana on Google. Se osti ohjelmiston Idealab-nimiseltä yritykseltä vuonna 2004 ja ryhtyi sen jälkeen jakamaan sitä ilmaiseksi käyttäjilleen. Nykyisin Picasa toimii niin Linux-, OS X kuin Windows -käyttöjärjestelmissäkin, joten se on periaatteessa yhteensopiva kaikkien perinteisten tietokoneiden kanssa. Se on myös saatavana usealla kielelle, mukaanlukien suomen kieli.

Ohjelman pääasiallinen tarkoitus on kuvien järjesteleminen ja muokkaaminen. Perusmuokkausominaisuuksiin kuuluvat esimerkiksi ns. punasilmäisyyden poisto, kuvien rajaus ja kuvien suoristaminen. Kuvia voi myös tallettaa eri formaateissa. Tämän lisäkin ohjelmalla voi lisätä kuviin erilaisia tehosteita. Kuvien katselu onnistuu dia-esityksenä tai skrollaamalla ja haluamastaan kuvasta voi helposti vaikkapa tallettaa näytönsäästäjän tietokoneen ruudulle. Kuvien järjestelyssä on puolestaan tarjolla ns. folksonominen luokittelu, jonka avulla niitä voi järjestellä erilaisten avainsanojen eli tagien perusteella.

Picasassa on myös joukko edistyksellisiä ominaisuuksia. Sillä on mahdollista tehdä kuvien geo-taggausta Google Earth- ja Google Maps -palvelujen avulla. Ohjelma osaa myös tunnistaa samanlaisia kasvoja, minkä ansiosta jonkun tietyn henkilön kuvien selailu ja hakeminen helpottuu. Kun kuvia muokkaa Picasalla , ohjelma tekee kuvista aina varmuuskopion, jonka voi halutessaan palauttaa. Muokkauksia ei tehdä suoraan kuvatiedostoon, vaan kuvan erillisiin meta-tietoihin. Kuva näytetään Picasassa yhdessä metatietojen kanssa. Metatiedot voi myös yhdistää kuvaan, jolloin siitä syntyy uusi kopio, ja muokatun kuvan voi esimerkiksi julkaista internetissä tai jatkaa sen muokkausta toisella ohjelmalla.

Photoshop

Posted on July 17th, 2015 by admin

Photoshoppaamisesta olet varmasti joskus kuullut puhuttavan, mutta mikä oikeastaan on Photoshop ja mitä photoshoppaaminen tarkoittaa? Useimmat tietävät, että photoshoppaaminen liittyy siihen, miten esimerkiksi ihmisistä otettuja vartalo- ja kasvokuvia voidaan muokata, ja saada malli vaikkapa näyttämään huomattavasti hoikemmalta kuin hän todellisuudessa on. Tämä on kieltämättä jo aika radikaalia kuvankäsittelyä. Yleensä Photoshopilla pyritään vain korjaamaan hieman esimerkiksi kuvan väritasapainoa ja mahdollisesti poistamaan kuvasta jotakin pieniä häiritseviä kohtia.

Mainitunlaiset temput tehdään todellakin Photoshopilla ja muilla kuvankäsittelyohjelmilla, mutta niillä voi tehdä paljon muutakin. Kuvankäsittely on nykyään olennainen osa kaikkea julkaisutoimintaa, oli kyseessä sitten perinteinen paperijulkaisu tai internet. Adoben Photoshop on ohjelma, jonka avulla voi muokata digitaalisia kuvia hyvin monipuolisilla tavoilla. Se on eräänlainen edelläkävijä grafiikkaohjelmien rintamalla ja tästä syystä sen nimeä käytetään usein viittaamaan mihin tahansa kuvankäsittelyyn. Photoshop on myös kuvankäsittelyn ammattilaisten suosima ohjelma monipuolisuutensa ja runsaan plugin-valikoimansa ansiosta. Plugineilla eli ohjelmistolaajennuksilla voidaan tuoda Photoshoppiin uusia ominaisuuksia ja efektejä.

Photoshop on parhaimmillaan graafisessa, valokuviin perustuvassa, suunnittelussa kuten esimerkiksi julisteiden ja levynkansien suunnittelussa tai www-grafiikassa ja kaupalliseen käyttöön tulevien digitaalisten valokuvien muokkauksessa. Sen sijaan uusien kuvien luomiseen taiteilijat käyttävät usein jotakin muita ohjelmia, joista löytyy monipuolisempia piirustus- ja maalaustyökaluja. Photoshopilla onnistuu kuitenkin myös taiteen tekeminen varsin hyvin, varsinkin jos ottaa käyttöönsä plugin-ohjelmia, joiden avulla voi käyttää vaikkapa erilaisia sivellintyökaluja.

Kameran rakenne ja toiminta

Posted on July 17th, 2015 by admin

Kamerasta voisi todeta heti ensi alkuun, että kyseessä on nerokkaan yksinkertainen laite – ja nyt puhutaan siis perinteisestä filmikamerasta. Kameran toiminta perustuu siihen, että pinnalle linssin kautta heijastuva kuva tallennetaan pintaan, eli filmille. Perinteisessä filmikamerassa kuva (eli valo) tallentuu valoherkälle filmille, ja tiettyjen kemiallisten reaktioiden ansiosta kuva saadaan pysymään ja negatiivifilmiä käyttämällä voidaan kuvaa suurentaa, pienentää ja kehittää siitä lukemattomia paperikopioita.

Kameran tärkeimmät osat ovat linssi (objektiivi), aukko ja laukaisija sekä filmi. Yksinkertaisimmissa, niin sanotuissa neulansilmäkameroissa, ei ole välttämättä edes linssiä vaan valo heijastuu laatikon takapinnalle pienen reiän eli ”neulansilmän” kautta. Mutkikkaammat filmikamerat ovat puolestaan täynnä hienoa mekaniikkaa ja optiikkaa ja niihin voidaan myös liittää erilaisia obkektiiveja. Järjestelmäkameroissa on nykyään yleensä myös sekä manuaalinen että automaattinen tarkennus ja valotusajan säätö.

Nykyään enää harvat käyttävät kuitenkaan filmikameraa, sillä ne ovat korvautuneet digitaalisilla kameroilla, jotka eivät käytä filmiä. Sen sijaan kuva tallentuu valoherkälle kennolle, josta se siirtyy edelleen digitaalisessa muodossa muistiin. Kennoja on monen kokoisia ja mitä suurempia kenno, sitä enemmän siinä on pikseleitä. Kennojen koot vaihtelevat nykyään 1 miljoonan ja 30 miljoonan pikselin välillä. Yhdessä miljoonassa pikselissä (eli yhdessä megapikselissä) voi ajatella olevan 1000 pysty- ja vaakajuovaa (vaikka todellisuudessa kuvasuhde on yleensä erilainen). Kuvan tallennustapaa lukuun ottamatta digitaaliset kamerat kuitenkin toimivat optiikaltaan ja mekaniikaltaan varsin samalla tavalla, kuin filmikameratkin.

Dokumentaarinen valokuvaus

Posted on July 16th, 2015 by admin

Valokuvaus on tärkeä keino dokumentoida erilaisia asioita. Nykyään tämä tuntuu vielä korostuvan, koska lähes jokaisella on jonkinlainen digikamera käytettävissään. Oikeastaan kaiken voi nykyään dokumentoida ja tallettaa myöhempää katselemista varten. Videokuvaus puolestaan mahdollistaa myös liikkuvan kuvan ja äänen, jolloin pienet henkilökohtaiset tarinat ja elokuvat tulevat myös mahdollisiksi lähes jokaiselle.

Dokumentaarisen valokuvauksen tarkoituksena on yleensä rakentaa jonkinlainen kuvitettu tarina. Kyseessä voi olla tekstimuotoisen tarinan lisäkuvitus, tai toisaalta kuvasarja, jota täydennetään erilaisilla teksteillä. Tämän lisäksi voidaan käyttää myös videokuvaa, jolloin dokumentti saa jo elokuvamaisia piirteitä. Usein käytetään kaikkia kolmea tapaa ja lopputuloksena syntyy parhaimmillaan kuvitettu dokumentaatiokokonaisuus, jossa on sekä tekstimuotoista tietoa, kuvituskuvia ja liikkuvaa kuvaa.

Dokumentaarisessa valokuvauksessa pyritään yleensä mahdollisimman todenmukaiseen ja realistiseen lopputulokseen. Tässä valokuvauksen lajissa ei tarvita kalliita järjestelmäkameroita, vaan tavalliset puhelinkamerat ja digipokkarit käyvät aivan hyvin. Tämän ovat myös monet verkkosivustot ja online-lehdet oivaltaneet. Nykyään lukijoiden ottamia kuvia käytetäänkin jo runsaasti lehtijuttujen kuvituksessa. Dokumentaariseen valokuvaukseen voi siis osallistua oikeastaan kuka tahansa kenellä on jotakin kiinnostavaa kerrottavaa. Tämä on myös muuttanut tiedonvälityksen luonnetta ja esimerkiksi sosiaalisen median kautta dokumentaariset kuvat leviävät suureen tietoisuuteen nopeasti. Näin ollen kuka tahansa voi tilaisuuden tullen olla uutisvalokuvaaja ja toimittaja. Seurauksena on ainakin se, että uutisvirta ja kuvallinen informaatio on lisääntynyt ja nopeutunut – kuvallista dokumentaatiota on tarjolla koko ajan valtava määrä.

Pimeäkuvaus

Posted on July 16th, 2015 by admin

Pimeä- tai hämäräkuvauksella voidaan tarkoittaa useita erilaisia valokuvaukseen liittyviä asioita tai tekniikoita. Nykyään sillä tarkoitetaan usein infrapuna-tekniikan avulla harjoitettavaa yökuvausta, jonka avulla saadaan kohteet näkyviin myös lähes täydellisessä pimeydessä. Infrapuna-kuvaus on tuttua myös elokuvista ja esimerkiksi aseissa on usein infrapuna-tähtäimiä.

Jo ennen infrapuna-tekniikan yleistymistä on kuitenkin harrastettu pimeäkuvausta. Tällöin kuvaaamisessa ei ole ollut tarkoitus tuoda pimeässä olevia kohteita esiin lämpösäteilyn tai muiden teknisten menetelmien avulla, vaan pimeäkuvaus on perustunut pitkään valotusaikaan. Monet meistä ovat varmasti nähneetkin esimerkiksi tähtitaivaasta tai maantiestä pitkällä valotusajalla otettuja valokuvia. Näille kuville on usein tyypillistä se, että niissä näkyy eri värisiä valojuovia. Tähtitaivaan pyörimisliike saadaan tällä tavalla vangittua kuvaan, samoin kuin maanteiden autojen valot, jotka muuttuva juoviksi. Tarpeeksi pitkällä – useiden tuntien – valotusajalla voidaan loihtia hienoa kuvia myös lähes täydellisessä pimeydessä.

Oli kyseessä sitten IR-kuvaus tai pitkään valotusaikaan perustuva hämäräkuvaus, voi molempia itsekin opetella ja harrastaa. Nykyään hyvin monissa digitaalikameroissa (jopa älypuhelinten kameroissa) on pimeäkuvausmahdollisuus. Pimeäkuvauksen voi siis hyvin aloittaa vaikka sopivalla älypuhelimella ja tutustumalla vaikka ensi alkuun puhelimen käyttöohjeisiin. Myös internetistä löytyy runsaasti tietoa pimeä- ja hämäräkuvaukseen liittyen. Jos käytössäsi on järjestelmäkamera jossa voi vapaasti valita valotusajan, kannattaa kokeilla myös pitkän valotusajan kuvausta. Tähän tarvitaan ehdottomasti tukeva jalusta, jotta kamera ei liiku kuvauksen aikana.

Makrokuvaus

Posted on July 15th, 2015 by admin

Makrokuvaus eli lähikuvaus on valokuvauksen termi, jolla tarkoitetaan yleensä pienten esineiden tai eliöiden (esimerkiksi hyönteisten) kuvaamista. Siinä käytetään usein apuna erikoisobjektiiveja, rengassalamaa ja jalustaa.

Makrokuvauksen tärkeitä termejä ovat suurennuskerroin ja suurennussuhde. Niillä ilmaistaan makrokuvauksessa käytettävien objektiivien ominaisuuksia ja suurennuskykyä. Jos suurennussuhde on 1 suhde 1:een ( voidaan ilmaista myös 1X ), niin se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi 10 mm. kokoinen kohde kuvautuu filmille tai kuvakennolle 10 mm kokoisena. Vastaavasti 2:1 suurennussuhteella sama kohde tallettuu filmille tai kennoon 20 mm suuruisena. Muita tärkeitä makrokuvauksen termejä ovat mm. makro-objektiivi, loittorengas, paljeloitto, lähilinssi ja telekonvertteri. Näistä termeistä monelle varmasti tutuin on makro-objektiivi, jolla tarkoitetaan sellaista kameran linssiä, jolla saadaan kuvattua pieni kohde suurikokoisena. Minimipolttoväli on yleensä 100mm, tosin monet käyttävät myös 150 – 200 mm polttovälejä.

Hieman oudompi termi makrokuvauksessa lienee puolestaan loittorengas tai loittorenkaat. Ne asetetaan kameran ja objektiivin väliin, ja tällä tavalla objektiivia voidaan loitontaa kamerasta. Seurauksena on se, että objektiivin valovoima vähenee, mistä on usein hyötyä makrokuvauksessa. Yhtä oudolta kuulostaa varmasti myös paljepoltto, jolla tarkoitetaan haitarimaista paljetta, joka kiinnitetään loittorenkaiden tapaan objektiivin ja kameran väliin. Muita yleisiä makrokuvausen menetelmiä ovat myös lähilinssit ja objektiivin kääntäminen toisinpäin (erityisen kääntörenkaan avulla). Myös telekonvertterin avulla voidaan kasvattaa suurennussuhdetta.

Copyright © 2009 kuvarkisto.com