Makrokuvaus eli lähikuvaus on valokuvauksen termi, jolla tarkoitetaan yleensä pienten esineiden tai eliöiden (esimerkiksi hyönteisten) kuvaamista. Siinä käytetään usein apuna erikoisobjektiiveja, rengassalamaa ja jalustaa.Makrokuvauksen tärkeitä termejä ovat suurennuskerroin ja suurennussuhde. Niillä ilmaistaan makrokuvauksessa käytettävien objektiivien ominaisuuksia ja suurennuskykyä. Jos suurennussuhde on 1 suhde 1:een ( voidaan ilmaista myös 1X ), niin se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi 10 mm. kokoinen kohde kuvautuu filmille tai kuvakennolle 10 mm kokoisena. Vastaavasti 2:1 suurennussuhteella sama kohde tallettuu filmille tai kennoon 20 mm suuruisena. Muita tärkeitä makrokuvauksen termejä ovat mm. makro-objektiivi, loittorengas, paljeloitto, lähilinssi ja telekonvertteri. Näistä termeistä monelle varmasti tutuin on makro-objektiivi, jolla tarkoitetaan sellaista kameran linssiä, jolla saadaan kuvattua pieni kohde suurikokoisena. Minimipolttoväli on yleensä 100mm, tosin monet käyttävät myös 150 – 200 mm polttovälejä.Hieman oudompi termi makrokuvauksessa lienee puolestaan loittorengas tai loittorenkaat. Ne asetetaan kameran ja objektiivin väliin, ja tällä tavalla objektiivia voidaan loitontaa kamerasta. Seurauksena on se, että objektiivin valovoima vähenee, mistä on usein hyötyä makrokuvauksessa. Yhtä oudolta kuulostaa varmasti myös paljepoltto, jolla tarkoitetaan haitarimaista paljetta, joka kiinnitetään loittorenkaiden tapaan objektiivin ja kameran väliin. Muita yleisiä makrokuvausen menetelmiä ovat myös lähilinssit ja objektiivin kääntäminen toisinpäin (erityisen kääntörenkaan avulla). Myös telekonvertterin avulla voidaan kasvattaa suurennussuhdetta.
